Osan piti kyllä ilmestyä jo eilen, mutta rakas siskoni laittoi koneeni kiinni jossa oli kaikki auki ja hävitti jokaikisen tiedoston joka minulla oli auki, mukaan lukien 10 sivua tekstiä wordissa ja tämän osan,  joten en vain yksinkertaisesti jaksanut tehdä osaa eilen uudestaan.

Katarzyna

Vaikka rakastin molempia lapsiani kovasti, huomasin välittäväni paljon enemmän Kiirasta, hän oli normaali, toisinkuin Mary.

Mary heräili edelleen öisin painajaisiin, ainoa ero oli se ettei hän kertonut niistä minulle.

Mary oli myös alkanut kapinoida, enää hän ei totellut minua niinkuin ennen hän meni jopa ilman lupaa värjäämään hiuksensa.

Kun toruin häntä, hän kuunteli haukut hiljaa, hän ei ikinä sanonut mitään.

Löysin myös hänet monesti vain tuijottelemasta tyhjyyteen, joskus kesken leikkiensä hän vain pysähtyi ja tuijotti, ihan kuin hän olisi nähnyt jotain mitä me muut emme.

Hän ei edes itkenyt kun viikatemies haki koiravanhukset pois.

Kun Kiira kasvoi olin innoissani, vihdoinkin minulla olisi normaali pikkutyttö joka leikkisi iloisena prinsessaleikkejään.

Kiirasta kasvoi suloinen pikkutyttö josta en löytänyt yhtään omia piirteitäni.

Kiira oli hyvin normaali, ellei lukuun otettu hänen loistavaa kykyään maalata.

Mary taas oli hyvin epänormaali, hän ei nukkunut öisin ja torkahteli päivisin.

Kun annoin hänen remointoida itselleen uuden huoneen hän teki siitä mustan ja hyvin tyhjän.

Silti vaikka työt olivatkin niin erilaisia he tulivat hyvin toimeen keskenään, Kiira sai jopa suostuteltua Maryn prinsessaleikkeihin.

Silti joskus minusta tuntui tyttöjen läheisistäväleistä olevan vaivaa, Kiira säikähti paljon kun Mary alkoi tuijotella tyhjää, Mary oli niin epänormaali Kiiraan verrattuna.

En edes muistanut milloin Mary olisi saanut lapsellisia raivokohtauksia, Kiira taas sai niitä lähes päivittäin.

Vaikka Mary huolettikin minua, se ei pilannut elämääni, sain jopa ylennyksen ja ikuisen platinamielialan.

Ylennysta seuraavana iltana Chris soitti minulle.

"Bianca on kuollut" Muuta hän ei edes sanonut.

Murehdin jonkin aikaa Biancaa, mutta sitten en enää kyennyt siihen, elämäni oli liian onnellista murehtimiseen.

                                                                           ~ * ~

Joo tämä ei kyllä liity mitenkään tarinaan, mutta olin ihmeissäni kun ensimmäistä kertaa Legacyni aikana pihalleni kerääntyi kolme sanomalehteä (yleensä minulle käy näin heti ensimmäisen viikon aikana :)

                                                                           ~ * ~

Yhtenä päivänä päätin soittaa ennustajaeukon paikalle, en ollut turvautunut hänen apuunsa vuosiin mutta nyt tunsin tarvitsevani sitä, minun täytyi saada tietää Marystä.

"Voiko Marysta ikinä tulla onnellista?"

"Hänestä voi tulla onnellinen ainoastaan omasta valinnastaan, mutta jos hän valitsee onnensa hän tekee kahdesta muusta onnettoman" Kuului ennustajaeukon pelottava vastaus.

Joo ja taas todistaakseen kaiken tapahtuvat yhtäaikaa päätti (öö mikä sen nimi nyt olikaan?) synnyttää.

Saimme perheeseemme poikakoiran nimelta Sokeri ja

tyttökoiran nimeltä Nalle.

Aika perheessämme tuntui kuluvan nopeaan, Kiira oli jo kahdeksanvuotias, kahdeksanvuotiaana hän myös maalasti ensimmäisen mestariteoksensa.

Hän myös tuntui sopeutuvan paremmin kouluun, vaikka häntä hiukan kiusattiinkin erityislahjakkuutensa vuoksi.

kin Maryn aik

Kun oli Maryn kasvaa, katsomaan hän ei kutsunut ketään muuta kuin Kiiran.

Mary ei näyttänyt yhtään minulta, hän näytti pikemminkin Biancalta, varsinkin kun hän laittoi Biancan vanhan mekon päälleen.

Koulussa Mary ei tuntunut viihtyvän enää lainkaan, varsinkaan kun kaikki pojat tuntuivat pitävän hänestä suvun varakkuuden vuoksi.

Kiira taas tuntui viihtyvän koulussa päiväpäivältä paremmin.

Klementilläkin meni hyvin töissä, hän oli saavuttanut vihdoinkin uransa huipun.

Tätä me tietenkin juhlimme makuuhuoneen puolella.

Koska tytöillä meni niin hyvin koulussa päätimme yrittää saada heidät yksityiskouluun.

Valitettavasti päivällinen oli vähän hiljainen eikä Mary onnistunut kierroksensa pitämisessä, joten rehtori ei hyväksynyt lapsia kouluunsa. Tästä syystä minä huusin rehtorin perään ja sanoin lapsieni pääsevän vielä hienonpaan ja vaativanpaan yksityikouluun.

Illalla tunsin tarvetta vaihtaa isompaan yöpaitaan ja kuinkas ollakkaan mahani kasvoi varmaan kymmenen senttiä! KLEMENTTI! Arvasin hänen olevan syyllinen, hän kun oli toivonut vielä kolmatta lasta.

No ainakin sain vapaata töistä ja saatoin jäädä huolehtimaan tyttärieni pääsystä hienoon kouluun.

Kesken hummerien laiton Turma tultiin hakemaan pois, onneksi rehtori ei sentään nähnyt tätä...

Lähetin Kiiran omaanhuoneeseensa itkemään pahimmat itkunsa pois, sanoin käsitteleväni aisan hänen kanssaan illalla.

Kaikeksi epäonneksemme James tultiin hakemaan aika pian Turman jälkeen, ainakin hän ehti saada hummerit valmiiksi...

Tämän rehtorin perään minun ei täytynyt mennä huutamaan, tyttäreni oli hyväksytty maan hienoinpaan yksityikouluun.

Illalla selitettyäni Kiiralle tapahtunut sain hänet vihdoinkin nukkumaan, toisinkuin hän Mary ei ollut itkenyt pisaraakaan.

Kiiran ja Maryn nukkuessa Klementti pahoitteli minulle ehkäisyn poisjättämistä, hän kun oli niin kovasti halunnut kolmatta lasta. Annoin Klementille anteeksi, silti toivoin mielessäni Klementin joutuvan vielä jonain päivänä kokemaan synnyttämisen tuskan.

Samana iltana mahani kasvoi vielä kerran, synnytys olisi pian edessä...

Aamulla Mary ja Kiira lähtivät uuteen kouluunsa, Marylle se oli pakopaikka.

Kiiralle se oli uusi seikkailu.

                                                                         ~ * ~

Hehee tämäkään ei nyt liity tähän mitenkään mutta pikkusen siisti tapa lähteä töihin!

                                                                         ~ * ~

Kun Sokeri kasvoi me kaikki yllätyimme, mitkä aasinkorvat!

Jopa Mary hymyilinähdessään ne.

Hän myös hankki meille uuden koiran, koirat tarvitsisivat pentuja että koirien sukupuu pysyisi ehjänä.

Kiira tuli sinä päivänä hymyillen kotiin, syynä ei ollut Sokerin aasinkorvat vaan hänen syntymäpäivänsä!

Toisinkuin siskonsa hän kutsui kaikki katsomaan.

Kiirasta kasvoi hyvin kaunis teini, silti minua jäi harmittamaan, hänkään ei näyttänyt yhtään minulta, paitsi ehkä nenästä.

Juuri ennen synnytystä Mary puhui minulle ensikertaa moneen vuoteen, hän syytti minua kolmannen lapsen teosta, en ymmärtänyt mikä siinä oli väärää.

Silti Mary suostui ottamaan Jacen syliinsä kun minun täytyi juosta vessaan.

                                                                         ~ * ~

EXTRA

Bianca

Perillä... Pitkän harhailun päästä löysin takaisin epäperijöiden talolle.

Heti ensinmmäisenä menin kylpyyn, en ollut ikinä ennen tuntenut oloani niin likaiseksi.

Arki rutiinoitui heti, aina Maxin nähdessäni juoksin pois, kun minut raiskattiin Max oli vain katsonut vierestä, hän ei auttanut.

Chrisin luona tunsin olevani turvassa, vaikka hän ei tuntunut huomaavan ympäristöään lainkaan.

MInä yritin elää normaalisti, maksoin laskuja, etsin työpaikkaa ja niin edelleen.

Vanhusten suhtautuminen minuun ei auttanut yhtään, he mielellään kävivät huutamassa minulle, olin kuulemma hirvittävä lutka joka päätyisi vielä helvett**n.

Jopa jotkut nuoret tuntuivat luulevan minun olevan jotain mitä en ollut.

Kun kieltäydyin he raivostuivat.

Max ei auttanut yhtään asiaa, kun hän näki minun ja Pertti Eririkkaan kohtauksen hän vain sanoi minulle:

"Bianca, miksi sinä et suostu, e kyllä sanonut mitään vastaan silloin..."  Sitten hän katsoi minuun erittäin merkitsevästi ja kuiskasi joatin Pertille.

Kun Pertti veti minut makuuhuoneen puolelle tajusin mistä oli kyse.

Asiaa ei auttanut yhttän raskauteni eteneminen, silloin keskin idean päästä eroon kaikesta tästä.

Koko yön mietin asiaa ennen kuin päätin tehdä sen, enää typerä hautakivi erotti minut kohtalostani.

Jos minäkään en saanut olla onnellinen, vauvakaan ei saisi elää.

Olisin toivonut keskenmenoa, mutta... Näin ainakin pääsisin eroon kamalasta elämästäni...

Muistakaa kohtaloni...

                                                                         ~ * ~

Chris

Biancan kuoleman jälkeen Max ei surrut yhtään, hän vain meni ja joi lehmäkasvin elämäneliksiirin ja kielsi minua soittamasta Katarzynalle.

 Kiellosta huolimatta minä soitin Katarzynalle.

"Minähän kielsin"

"Chris etkö tajua, ainoastaan perijyydellä on väliä, heidän ei tarvi tietää Biancan kuolemasta, pian he eivät enää luota minuun!"

"Max tiesitkö että muullakin on väliä, onnella! Sinun takiasi minä tai Bianca emme toi koskaan saavuttaa onnea! Ja sitäpaitsi olisi vain hyvä jos Katarzyna katkaisisi välinsä sinuun!"

"Chris sinä olet mennyt sekaisin, minä kasvatin sinut kuulitko, KASVATIN! Ja tämänkö saan palkkioksi, niskurointia! Ja milloin viimeeksi olet juonut elämäneliksiiriä, sinulle on ilmestynyt ryppyjä! Ryppyjä  Chris!"

"Ja vai kasvatit, et ikinä rakastanut minua, ja Max ei enää montaa vuotta, tuskin kymmentäkään ennen kuin täytät 100, eikö olisi jo aika kuolla poís pilaamasta tätä maailmaa?!"

En jäänyt kuuntelemaan Maxin vastausta, minä tiesin sen.

 

 

 

Joo siinä oli kahdestoista osa, en kyllä tiedä menikö Maxin ikä ihan oikein... Toivottavasti piditte Biancan kohtalosta huolimatta :)