Uusi osa! Tämä on vähän lyhyempi kun minulta katosi kuvia kun siirsin niitä simskoneeltani kannettavalleni :(

Katarzyna

Isä maalasi minusta vihdoinkin kuvan perijäseinälle, oli neljäs perijä. Minun lapseni olisi viides.

Minun ja Klementin arki sujui hyvin, varsinkin epäilyt raskaudestani saivat suhteen lähenemään.

Silti minua epäilytti, olin romantiikkatavoitteinen, en mitään äitiainesta.

Raskauteni alkoi olla aika vaikea, oksennusta oksennuksen perään.

Vietin niin paljon aikaa vessanpönttöjen seurassa että ehdin antaa niille nimetkin, kuvassa seuranani mister green.

Vielä enemmän minua kauhistutti kun mahani kasvoi, toivottavasti en saa raskauskiloja...

Tylsistyin kotona, en päässyt töihin ja joinakin päivinä vain seurasin ruohon kasvua, no onneksi koirista oli jonkin aikaa seuraa mutta kasvettuaan vanhuksiksi ne eivät jaksaneet enää oikein mitään.

Jouduin jopa katselemaan vierestä kun äitini saavutti elinikäisen tavoitteensa, nyt hän on hullu tiedemies.

Kun mahani kasvoi toisen kerran aloin olla jo innoissani, pian tämä olisi jo ohi!

Kun olin ollut raskaana isäni oli tehnyt romaanin, se oli loistava ja perheen varallisuus vain lisääntyi.

Klementin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun hänet säikäytettiin ensimmäisen kerran.

Vielä aivan viimeisinä päivinä ennen synnytysta postilaatikostamme saattoi löytää haisevia kirjeitä.

Kun tunsin lapsiveden menevän ja synnytyskipujen alkavan menin paniikkiin.

Kiljuin ja kiljuin niin paljon että jopa isäni joka oli kestänyt jo kaksi synnytystä sekosi.

Kaiken työn ja tuskan jälkeen käsilläni lepäsi tyttövauva nimeltä Mary. Samalla päätin hänen jäävän ainokaiseksi Klementin vastusteluista huolimatta.

Silti vuoden päästä, kun olin juuri päässyt raskauskiloista eroon tervehdin taas vessanpönttöä.

Nyt kun olin raskaana iloitsin siitä että olin perijä. Maryyn en ollut koskenut kertaakaan synnytyksen jälkeen.

Viimeisen työpäivän jälkeen löysin itseni taas vessanpöntön luota.

Siinä sainkin viettää monta tuntia, kaikki herkut jotka oli syönyt töissä halusivat tulla ulos. (Katarzynan toive ei olekkaan uran löysäily huippu vaan se onkin ravintola-alan huippu)

Olin innoissani kun Mary kasvoi, ei enää jokaöistä kitinää.

Marystä kasvoi oikein suloinen taapero ja nyt jopa minä voisin viettää hänen kanssaan aikaa.

Pian saisin kuitenkin uuden kitisijän, äh miksi minun täytyikään unohtaa se ehkäisy?

Vessanpönttöjen avaamisesta alkoi tulla minulle jokapäiväistä hommaa oksennusten myötä, uusi vauva alkoi ärsyttää minua vielä enemmän.

Maryn itku ei harmittanut minua enää niin paljon kuin ennen.

Jaksoin jopa yrittää opettaa häntä puhumaan. Valitettavasti edes mahtimaidon avulla se ei onnistunut.

Siksi hämmäsyinkin suuresti kun hän sanoi minulle: " Älä huoli, kyllä minä pärjään"  Meinasin tiputtaa hänet siltä istumalta lattialle, eihän hän edes osaannut sanoa äitiä!

Raskauden toisen kolmanneksen loppuaikana aloin hermostua jokaisesta asiasta. Mikään ei tuntunut menevän niinkuin halusin. Marystä oli tullut entistä oudompi. Aina kun minulta meni hermot hän oli lohduttamassa minua. Kellekkään ystävisäni ei ollut tapahtunut näin.

Isäni hankki myös perheelle uuden koiran. Hän halusi koiranpentuja.

Raskauteni loppuaikoina nuoren tytön haamu alkoi säikytellä minua. En edes tiedä kuka tyttö oli ollut ja miten hän oli kuollut.

Mahani kasvoi vauhdilla. Pian minulla olisi kaksi lasta!

Kun synnytys alkoi (taas kerran vessassa) unohdin kaikki huolet.

Eihän siinä voinut ajatella mitään muuta kuin kipua!

Silti, kun sain Kiiran syliini, kaikki vihani vauvaa kohtaan katosi, minusta alkoi tuntua että oli huono äiti, rakastin Kiiraa paljon enemmän kuin Marya.

Pystyin jopa hoitamaan Kiiraa, Maryyn en ollut koskenut ennen kuin hän kasvoi taaperoksi.

Synnytyksen jälkeen Klementti tuli töistä leijumaan ylennyksensä kera, onneksi hän lopetti sen heti kun huomasi mahani olevan poissa.

Aika kului rauhallisesti. Vuodet vierivät ja oli Maryn aika kasvaa.

Isänsä ja isoisänsä katsellessa Marystä kasvoi koululainen.

Marystä kasvoi oikein kaunis vaikka nenä olikin vähän suuren puoleinen. Ostamani pinkki mekko ei oikein tuntunut sopivan hiljaiselle ja synkälle Marylle.

Muutaman kuukauden päästä kasvustaan Mary kertoi näkevänsä painajaisia. Ensiksi hän oli nähnyt monta kuukautta unta jossa mustahiuksinen, hiukan apinaa muistuttava poika oli hukkunut uima-altaaseen talvipakkasilla. Sitten unet olivat muuttuneet vihreähiuksisen tytön kuolemaan tulipalossa. Aloin ymmärtää Marya, silti Maryn unet vaivasivat minua. Minusta tuntui että minun pitäisi tietää Maryn unissa kuolleiden henkilöiden nimet. Kun en niitä vähään aikaan keksinyt annoin unien jäädä taka-alalle. Ehkä se joskus selviäisi.

                                                                          ~ * ~

EXTRA

Bianca

Elämä epäperijöiden talossa jatkui normaalisti. Ainut uusi aisa oli Chrisin katkeroituminen.

Max tuntui hautovan taas juoniaan. Hän vietti päivät ja yöt outojen kokeidensa parissa.

Yhtenä päivänä näin Maxin itkevän. Aloin sääliä häntä, en edes muistanut milloin hän olisi hymyillyt.

Chriskin itkeskeli edelleen. Ei kumminkaan niin paljoa kuin ennen.

Yhtenä iltana päätin lähteä baariin. Jos löytäisin sieltä mihen joka veisi minut pois täältä.

                                                                          ~ * ~

Kävellessäni kotiin baarista mietin asioita. Olin tavannut baarissa mukavia mieihiä. Ehkä jonain paivänä pääsisin pois.

Pysändyin kun huomasin sateen alkavan.

Onneksi sade alkoi silloin kun suojaa oli tarjolla, jos oisin tiennyt mitä tulisi tapahtumaan en olisi koskaan mennyt sinne mörskään.

Sisältäpäin rakennus oli vielä hirveämpi.

Pelottaa minua alkoi vasta sitten kun huomasin museon taulun. Taulun joka oli varastettu viikko sitten.

Kun vielä vähän tutkin rakennusta löysin ilmoitustaulun, taulun joka oli täynnä kaikkea kamalaa. Eniten säikähdin viestistä jonka päiväys oli sama kuin taulun varastus päivä.

"...Dylan, hanki taululle ostaja. Johnatan, Dylan ja Max huomenna on aika äänestää..."

Enenpää en ehtinyt lukemaan kun kuulin askeleet takanani.

Käännyin ja näin yhden teinivuosieni heiloista, samalla myös tajusin olevani pulassa.

Räjähdin suoraan Karlin naamalle.

" Mitä * sinä teet kuuluisan rikosliigan kanssa?!

"Se ei sinulle kuule yhtään kuulu!"

"Ja nyt olet löytänyt tiesi päämäjaamme, siitä saat maksaa!"

Olin kauhusta kankeana kun hän heitti minut nuhjuiselle sohvalle, ainoalle huonekalulle koko rakennuksessa.

Lopulta tunsin tajuntani sumenevan, tunsin että vastustelusta ei ollut mitään hyötyä.

                                                                          ~ * ~

Kuukauden päästä

Olin viettänyt jo kuukauden rikosliigan vankina. En ollut ikinä tuntenut itseäni onnettomammaksi.

"Senkin letukka, menit hankkiutumaan raskaasi, nyt sinusta on pelkkää haittaa!" Karl raivosi minulle. En huutanut vastaan, siitä ei olisi mitään apua, pelkkää haittaa. Ja se oli totta, minä oli raskaana.

Minä purskahdin itkuun, voisinko enää koskaan olla onnellinen?

Siitä vasta Karl raivostui, hän oli niitä ihmisiä jotka kielsivät kaikki tunteet.

Lopulta hän käski minun häipyä, olin vain tiellä. Vielä sen jälkeen hän uhkasi minua, jos kertoisin poliisille olisin vainaa.

Niinpä minä juoksi karkuun, mielessäni pyörivät sanat jotka oli sanonut kauan sitten Katarzynalle. "Kyllä minä pärjään" Sanat olivat valetta, minä en pärjännyt.

 

 

 

11 osa olikin hiukan Bianca painotteinen, kadotin aika paljon kuvia perijätontilta, esim. Kiiran kasvukuvat taaperoksi jäivät puuttumaan. Ensi osassa sitten nähdäänkin miten Marylle ja Biancalle käy. Niin ja sitten siitä rikosliigan rakennuksesta, se oli vähän huono mutta ilman ladattavia oli aika vaikeaa tehdä sille mitään :(