Päätin kokeilla tähän osaan kirjoittaa minä-näkökulmasta, kertoja vaihtelee välillä. Ilmoittakaa sitten kumpi on parempi vanha tyyli vai minä-näkökulma :) Huomioikaa että normaalilla tekstillä kirjoitetut ovat kirjoittajan huomioita.

Katarzyna

Max oli alkanut soitella minulle outoja puheluita, enää en edes vastannut hänelle, löin vain luurin kiinni.

Isä on alkanut muistuttaa meitä perijästä. Kasvumme lähestyy ja vain toisesta voi tulla perijätär.

Minä kyllä tiedän kummasta tulee perijä, siitä joka on kauniinpi, isä haluaa mahdollisimman kauniin perijättären, toisaalta perijättären paikka kiinnostaa minua.

Katselin sivusta isän kasvua, ja tunsin kuinka hänen aikansa väheni kokoajan.

Pian hän luovuttaisi paikkansa minulle tai Biancalle, ajatus tuntui oudolta, pian minun odotettaisiin saavan lapsia, pelkkä ajatuskin kauhistuttaa minua.

Isän tyylivalinta, en voi myöntää kenellekkään hänen olevan isäni! Hän kaljuuntui ja käytää henkselihousuja, mikä häpeä!

Ensi töikseen isä soitti töihin.

Hän jäi eläkkeelle, nyt hän olisi kotona vahtimassa jokaista liikettäni.

Samana iltana oli Persikan aika synnyttää, synnytys tapahtui aika rauhallisesti, ehkä se ei olekkaan niin kamalaa?

Hän synnytti kaksi pentua, Napin ja Nipen (joo olen loistava keksimään nimiä)

Bianca ja minä juttelimme usein kotiamme vaivaavista haamuista. Hän sanoi hävittävänsä jokaisen hautakiven jos hän jäisi tänne asumaan. En ymmärrä häntä, hautakivet kertovat sukumme historiaa.

Ilalla äitimme kasvoi, katsoin kauhuissani hänen ryppyjään ja näin tulevaisuuteni hänessä.

Hän valitsi sentään vähän siedettävämmän tyylin kuin isä. Voin ehkä myöntää hänen olevan äitini vajoamatta maan alle.

Seuraavana päivänä äitimme kasvun jälkeen oli meidän vuoromme.

Minä halusin näyttää mahdollisimman hyvältä, olihan sentään viimeinen päiväni teininä.

                                                                    ~ * ~

Bianca

Syntymäpäivä ateriallamme Katarzyna puhui minulle aivan innoisaan, isä oli ilmoittanut että hänestä tulee perijätär. Olin ehkä hiukan kateellinen, mutta naimisiinmeno tai lasten saanti ei kuulunut minun tulevaisuuden suunnitelmiin.

Kasvupaikaksemme valitsimme pihan, minä kasvoin tietysti vähän edellä, olinhan sentään vanhempi.

Minä pukeuduin mustaan, se kuvasti mielialaani parhaiten. En haluaisi jättää lapsuudenkotiani. En silti voisi jäädä tänne asumaankaan.

Katarzyna ei muuttanut lainkaan tyyliään, hän näyttää siltä miltä näytti teininä.

Katarzyna tuli halaamaan minua ja tunsin kuinka hänen lämpimät kyyneleensä kastelivat mekkoni, minä karkoitin kyyneleeni ja sanoin selviäväni.

Kun tilasin muuttotaksin netistä, Katarzyna itki avoimesti vieressäni, minun silmäni olivat vielä kuivat.

Katsoin lapsuudenkotiani viimeisen kerran ja suljin taksin oven, vihdoinkin minulla oli lupa itkeä.

                                                                    ~ * ~

Katarzyna

Kun näin Biancan taksin kaartavan pois tieltämme ryhdistäiydyin. Olin nyt perijätär ja tarvitsin miehen.

Ajoin jonnekkin puistoon Kaunialassa, Siniperässä ei ollut ollenkaan hyvännäköisiä miehiä.

Eikä kyllä Kaunialassa, kun kukaan mies ei vastannut toiveitani vaihdoin mieltymyksiä, nyt etsin puna- tai vaaleatukkaista miestä joka ei saa olla läski.

Valitettavasti en ollut löytänyt aamunmennessä miestä, joten päätin lähteä kotiin.

Kun oli kerännyt voimia, soitin ennustajaeukon käymään.

Ensiksi ostin lemmenjuomaa, sillä miehellä oli kiire jo!

Sitten tuhlasin 5000 simelonia sokkotreffeihin.

Niinpä hän tipautti minulle miehen taivaasta ja höpötti jotain sielujen sympatiasta.

Valitettavasti minkäännäköisen sielujen sympaitat eivät minua kiinnostaneet kun näin miehen pärstän, ei kiitos! Lähetin hänet kotiinsa johon hän mainitsi ettei enää ikinä lähtisi minun kanssani treffeille.

Maksoin eukolle uudestaan ja arvaatkaas kuka sietlä taivaasta tipahti! Se siitä "en lähde ikinä kanssasi treffeile uudestaan!"

Kolmas kerta toden sanoo, tällä kertaa se sanoo niin etten tuhlaa enää 5000 simelonia sokkotreffeihin.

Hiukan pienemmällä summalla sain tämännäköisen miehen, jolla oli valitettavasti liian suuri nenä, sitä en lapsilleni halua!

Niinpä päätin tilata shusia, shusian jota toi komea mies nimeltä Klementti, toisaalta hän saa värjätä hiuksensa punaisiksi.

Vielä minä sinut saan. Mihinköhän minä laitonkaan ne shusit?

Heti aamulla aloin soitella hänelle, jo ennen kahtatoista hän lupautui tulemaan kylään.

Pian soittoni jälkeen viikatemies tuli kylään ja haki Pippurin pois, toivottavasti tämä ei enteile mitään minun ja Klementin suhteesta...

Klementti olikin odotettua vaikeampi tapaus, no inhosihan hän hyvää kuntoa ja rakasti läskejä, harmikseni minä olen poikkeuksellisen hyväkuntoinen sim.

Lemmenjuoman tehostettua viehätysvoimani minulle ei tuottanut lainkaan ongelmia saada Klementti pauloihini.

Pian hän jo muuttikin meille, rahaa hän toi harmikseni aika vähän. Vain jotain 2630 simelonia.

Eikä kauaa kestänyt ennen kuin jo kihlasin hänet, tämä ajatus kyllä ei tuntunut minusta kovinkaan hyvältä...

Kihlauksemme jälkeen viikatemkies tuli hakemaan Memmaa.

Ja osoittaakseen kaiken tapahtuvan yhtäaikaa, Nappi päätti kasvaa, Bianca otti Nipen muuttaessaan.

Napin kasvun jälkeen Memma poistui joukostamme.

Ja Memman kuoleman jälkeen minä ja Klementti menimme naimisiin.

Sen jälkeen testasimme sängyn jousituksia Klementin kanssa.

Tässä on muuten uudistunut Klementti, ja nyt kaikki voivat unohtavat hänen omanneen joskus ruskeat hiukset.

                                                                    ~ * ~

EXTRA

Bianca

Siinä se nyt on. Minun uusi kotini.

Minun uusi sottainen kotini. Heti ensimmäiseksi sain olla nostamassa roskapönttöjä ylös.

Kun yritin tervehtiä Chrisiä, Chris vain mulkoili minua vihaisesti.

Naapurit vaikuttivat ensialkuun mukavilta...

...kunnes ne alkoivat kommentoida mainettani miestennaurattajana.

Elämässäni oli paljon muitakin varjopuolia. Setäni tappelivat melkein jokapäivä.

Max suhtautui minuun hyvin huonosti.

Ja kaikenlisäksi Maxin naamalle jumittui tämä ilme moneksi päivää!

Vaikka setäni Chris esitti kovaa hän purskahti itkuun aina välillä, minä en edes tienny syytä tähän.

Vaikka aloin musertua sisältä, jaksoin silti esittää iloista Katarzynalle joka kertoi olevansa raskaana.

Vähän aikaa oli jopa melkein onnellinen, Karl tarjosi minulle töitä, saisin rahaa ja voisin muuttaa pois!

Silti yhtenä päivänä onnellisuuteni katosi.

Uutisissa kerrottin rajahdyksestä joka oli sattunut uudella työpaikallani, en ollut edes käynyt kertaakaan töissä.

Tunsin musertuvani. Millään ei ollut enää väliä.

Pian ajauduin masennuksen saattelemana sänkyyn. Sairaana ollessani mietin paljon tätä taloa. Pian totesin talossa asuvan viisi koiraa ja kolme ihmisen varjoa...

 

 

Siinä oli kymmenes osa, muistakaa kommentoida kumpi tyyli oli parempi!

Ja sitten hyvin helppo kysymys, tyhmä kun olen ei tiedä voiko lemmikkielämässä iso koira ja pieni koira saada yhdessä pentuja?